Pakko tehdä tällainenkin kysely tänne kun ei ennen ole tainnut olla ;) Itselläni ei ole sisaruksia, joten täysin tietämättömänä kyselen teiltä muilta
Eli jos sinulla on, niin tänne saa kertoa heistä jotain, minkä ikäisiä ovat ja tuletteko toimeen keskenänne vai ette ja kaikkea muuta mukavaa
Mulla on 12 vuotias pikkuveli. Yleensä todella rasittava ja idiootti, mutta kuitenkin mulle tosi tärkeä. Tapellaan ja riidellään paljon, mutta kyllä meillä joskus ihan hauskaakin on yhdessä. En vaihtais poiskaan...
Olen aina halunnut isosiskoa- tai veljeä, mutta turha sellaista enää tässä vaiheessa on toivoa... :wink:
Mulla on neljä veljeä. Kaks on muuttanu jo pois kotoa ja ne on 27 vuotiaat kaksoset ja kaks veljeä asuu vielä kotona. Toinen on 16 vuotias isoveli ja toinen 11 vuotias pikkuveli. Kyllä kotona asuvien kanssa tulee aina välillä jotain tapeltua mutta hyvin me kuitenkin yleisesti ottaen toimeen tullaan. Enkä tosiaankaan vaihtais ketään pois. Siskoa mä oon koko ikäni toivonu mutta eipä oo näkyny...
minulla on yksi isoveli, joka täyttää tänä vuonna 23v ja yksi isosisko joka täyttää tänävuonna 21v ja sitten minulla on kaksoisveli. tuo kaksoisveli on minua 9 minuuttia nuorempi ja on todella ärsyttävä.
Mulla on isoveli18, pikkusisko12 ja pikkuveli10. hmm mitäs näistä nyt kertois.. perussisarustapauksia.. ei taida olla mitenkään erityisen läheisiä kukaan mikä on sääli
oon halunnu isosiskoa, joku[saatto olla jopa Lauri] on sanonu että kaikilla pitäs olla isosisko. [toivottavasti mustakin on sitten jotain hyötyä ollu]
onko teillä läheisiä suhteita? silleen että esim vois sanoo että sisko on paras ystävä?
Mulla on pikkusisko 12v (täyttää koht just 13) ja pikkuveli 5v ja isosiskopuoli ja isovelipuoli, ne on jotai yli 20 jo.En oo mitenkää erityisen läheinen mun sisaruspuolien kaa, ei me olla koskaa oikeestaa oltukkaa, mut ''omien'' sisarusten kaa oon tosi läheinen ja kyl mä mun pikkusiskon mun yheks parhaaks kaveriks voin lukea.Usein tulee noitten kahen kaa tapeltua, mut ikinä en kummastakaa luopuis!Mäki yhes vaihees isosiskoo-tai veljee kaipasin, mut en mä enää nii...
Joo, mulla on 17-vuotias isoveli (Pauli), joka täyttää lokakuussa 18. Se osaa olla tosi ärsyttävä, ilkee, epäreilu... jne. Mutta se osaa myös olla ihan mukava ja hauska. Me ei tulla mitenkää erityisen hyvin toimeen, mutta jotenkin kummiskin. Yleensä me riidellään siitä että kuka on tietokoneella, ja jos mun tavarat on jossain hujan hajan, niin sillon se saattaa alkaa urputtaa tai jotain vastaavaa. Kyllä mäkin sille joskus jostain valitan (esim. että pesis kätensä kun on käyny vessassa!
) Kun me oltiin pienempiä, niin me aika usein lyötiin toisiamme, ainakin mulla oli aina jossain mustelma, mutta enää ei aleta juuri koskaan lyömään.. (joskus kylläkin..
...ja se että mulla ei oo kauheesti mustelmia saattaa johtua siitä, että mä lähen aina karkuun, jos se koittaa lyödä..) Eipä oo enää mustelmia enää hirveesti!!!
Mulla on kaks veljeä ja yks sisko. Veljet on 21 ja 13, sisko 19.
Kaikkein läheisin oon varmaan nykyään pikkuveljen kanssa. Ennen se oli varmaan sisko, mut nykyään ei tosiaan. Tapellaan vaan koko ajan ja kaikesta. Kaverit on siitä kyllä kuulleet niin paljon, että tietävät tapauksen. Kavereillakin menee välillä hermot tuon meidän "aikuisen" kanssa.
Nykyään se on taas vähän siedettävämpi, kiitos sen poikakaverin. Se tyyppi on kyllä pelastanut monesti mun päivän ku sisko on niin hyvällä tuulella.
Isoveljen kanssa ei myöskään olla kovin läheisiä, mikä on kyllä harmi. Toisaalta on meillä välillä tosi hauskaakin. Mut vietetään vaan niin vähän aikaa yhdessä.
Mut pikkuveljen kanssa meillä on kyllä kivaa. Se on nyt pahimmassa murkkuiässä, joten kyllä sitä tapeltuakin tulee, mut enemmän meillä niitä hyviä hetkiä on. Kesällä varsinkin on tosi hauskaa ku mun kaveri on nykyään pikkuveljenkin kaveri ja toisin päin. Meillä on semmonen hyvä porukka, joka koostuu minusta 16, kaveristani 17, ja 6- ja 7-luokkalaisista pojista. Ihania poikia. ;) <3
Mä en todellakaan voi sanoa olevani parhaita ystäviä mun isoveljien kanssa. Vaikka asutaan kaikki kolme kotona, minä ja 2 veljeä, en melkeen koskaan edes puhu niiden kanssa mitään. Toinen veljeni on vasta täyttänyt 18v, eikä olla taidettu moneen vuoteen edes jutella kunnolla. Se on mun mielestä joku ärsyttävin ja omahyväisin ihminen ikinä, joten tietäisin vaan suuttuvani sille, jos alkaisin jotain puhumaan. Johonkin väliin tapeltiin päivittäin kaikesta ja joskus se hakkas mua ja mää itkin vaikka kuinka kamalasti ja vihasin sitä, sekin kerran sanoi, että hakkais mut ihan kunnolla, jos en ois sen pikkusisko.
Lähinnä sen jälkeen, kun sain oman tietokoneen ja telkkarin jn, eikä tarvinnut enää kilpailla mistään vuoroista veljen kanssa, lopetettiin melkein kokonaan puhuminen. Kyllä ehkä päivittäin se tulee ja käskee mua menemään saunaan tai mun täytyy käskee se syömään tai viemään mut johonkin autolla, mutta eipä me sen ihmeempiä koskaan. Mua alkaa vituttaan jo pienetkin juttutuokiot sen kanssa, niin kusipää se kyllä on.
Toinen veli on nyt 16v, syntynyt ihan loppuvuodesta, eli se on nyt lukion ekalla. Kovin ihmeitä ei senkään kanssa tehdä, se vaan istuu päivästä toiseen tietokoneella, eikä sen kanssa voi tehdä mitään
Joskus muutaman viikon välein satutaan yhtäaikaa keittiöön, jolloin saatetaan jostain vähän jutella. Oltiin sen veljen kanssa pienenä aina yhessä ja tehtiin kaikki yhessä, joten sen takia nytkin kai pysytään niin hyvissä väleissä, kun vertaa minuun ja toiseen veljeen. Ei me tämänkään veljen kanssa mitään ihmeellisiä, mutta kyllä mulle yleensä tulee ihan hyvä mieli, kun sen kanssa pari sanaa edes vaihdetaan ihan iloisesti.
Veljet taas on keskenään hyvissä väleissä, niillä on yhteinen huone aina ollut ja yhteisiä harrastuksia, että pakkohan niiden on. Mutta niiden välit on kyllä jotain tuhat kertaa parempia ku mitä mun välit niihin.
Mä omistan kaks veljeä ja yhen siskon. Veljet on 13 ja 2, ja sisko on 9. Elikkäs kaikki ne on tosi rasittavassa iässä..
Ja olen siis vanhimmainen.
Tahtoisin isoveljen tai isosiskon, mielummin ehkä isoveljen. En tykkää olla se vanhin, vaikka on siinä hyviäkin puolia aina välillä..
Mulla on kans semmoset aika normaalit välit sisaruksiini, eli riidellään aika usein, mutta tullaan aika usein kuitenki ihan hyvin toimeen keskenään. Aika typerästi sanottu
mut ehkä joku tajuu mitä tarkotan..
Lähimmät välit mulla on ehkä mun veljiini, kun ton 13-vuotiaan kanssa on kuitenki tullu elettyy pisimpään (tällä hetkellä jaan jopa huoneeni sen kanssa..), ja tota 2-vuotiasta on tullu hoideltuu aika paljon, sillonkun vanhemmat ei oo ollut kotona.
Mulla on pikkusisko, 13v, täyttää marraskussa 14, eli meillä on suunnilleen 2 vuotta ikäeroo. On meissä kuulemma samaa näköö, mut en tunnusta. Se on ihan kauhee, oikeesti. Jos tietäisitte kuinka vaikee ihminen se on. Ei oo yhtään päivää ku ei tapeltais. Tai nykyään se menee lähinnä niin, et se suuttuu mulle jostain mitättömästä, haukkuu mua seuraavat 10 minuuttia, sit häipyy ovet paukkuen ja parin tunnin päästä se on ku mitään ei olis tapahtunu. No, kai se on hyvä ettei oo pitkävihanen, varsinki jos suuttuu niin helposti ku se.. Ja sen lisäks se ei usko, jos sille sanoo jotain. Se tunkee aina mun huoneeseen ja jos sanon et menee pois, ei tapahdu mitään, sit ku lopulta huudan sille et häipyy, se suuttuu ja alkaa valittaa kuinka mä aina huudan. Ku ei sen päähän mahdu, että se ei oo tervetullu mun huoneeseen koska haluaa. Se suuttuu siitäki jos ajan sen pois.
On meillä joskus ihan kivaa kaksin. Yleensä seki kiva tosin päättyy siihen et riidellään. Isosiskoo halusin joskus tosi paljon, ja olis se musta edelleen kiva. Esim. vaan mua vuoden vanhempi, mun kaveri ja sen sisko on tosi läheisiä, ja just semmosen siskon haluisin. En tommosta joka vaan tappelee.
Viime kesänä se veti oven mun jalalle, varvas turpos, kynsi mustu ja parin kuukauden päästä irtos koko kynsi (tai siis irrotin sen ite). Sattu aika kivasti, kolmeen päivään pystyny käveleen kunnolla ja se kynsi ei oo vieläkään kokonaan kasvanu.
Minulla kaksi sisarusta, sisko ja veli.
Veli on vuosimallia -87, eli täyttää tänä vuonna 19. Ei todellakaan olla missään parhaimmissa väleissä. Oikeastaan joka kerta kun me 'puhutaan' jotain, se on joko huutamista tai pään aukomista puolin ja toisin. Ärsyttämisen ja vattuilun taidon hän kyllä osaa, ja hyvin! Ei ole yhtään päivää ettenkö saisi kuulla jotain mm. hiuksistani, vaatteistani, kavereistani tai ihan mistä vain. Ja vaikka muuten noin yleensä olen melko rauhallinen ihminen, niin hiillyn jos tuota vattuilua jatkuu pitkään. Tiedän että niin hän juuri haluaisi käyvän, ja ettei mun pitäisi välittää mitään, mutta siihen on nyt viimesen 10 vuoden aikana niin perin kyllästyny etten jaksais enää kuunnella sitä. Mutta sitten taas on päiviä jolloin tullaan hyvinkin toimeen. Mutta ne päivät on kyllä harvassa..
Sitten sisko. Hän on -97 syntynyt, juuri täytti 9 vuotta. Välillä oikea kauhukakara, ja välillä taas kuin enkeli. Tullaan yleensä hyvin toimeen eikä harrasteta isompia riitoja. Mitä nyt välillä tulee toista ärsytettyä puolin jos toisin. Mutta ei kummatkaan jakseta olla kauan vihassa. Välillä on kausia jolloin sisko on jatkusvasti mun kimpussa ja ärsyttää minkä ehtii, toisinaan taas tullaan hyvinkin toimeen. Mutta sanoisin kuitenkin, että siskolla ja veljellä on läheisemmät välit toisiinsa kuin minulla kumpaankaan. Ja toisinaan tuntuu jopa hieman pahalta, kun mut saatetaan jättää joidenkin juttujen ulkopuolelle. Mutta itsehän kai olen sen aiheuttanut.
Mutta sitä yhtä jota aina olen toivonut, ei minulla ole. Isosisko. Joku voi pitää mua hulluna, mutta se on aina ollut haaveeni. Ei meillä saisi olla iso ikäero, ehkä vuoden tai pari. Tiedän muutamia ihmisiä, jotka ovat erittäinkin läheisiä isomman siskonsa kanssa, ja mun käy niitä kateeksi.
Mulla on isoveli ja se täyttää ihan kohta 18
. Ihan läheisiä me ollaan. Ei tosin nähä kuin viikonloppuisin. Kyllähän meilläkin sitä huutoa ja tappelua aina välillä on, mutta ei me mitään pitkävihasia olla. Haluisin, että minä pystysin kertomaan veljelleni kaikki maholliset jutut ja se samoin mulle, mutta ei se niin oo
Eli ei me mistään poika-ja tyttökaveri juttuja toisillemme ole heti kertomassa...
Minä haluisin pikkusiskon tai veljen, oon aina halunnu! Mut eipä taida olla enää tulossa. Sitten isosisko ois kanssa kiva. Sille vois kertoo kaikki 'tyttöjen jutut' jne.
Kuten tuolla alussa sanoinkin, että minulla ei ole sisaruksia, niin kerronpa millaiselta se tuntuu.
Olen itsekin aina toivonut vanhempaa sisarusta, ehkä enemmän veljeä kuin siskoa. Mutta tosiaan siskon kanssa olisi helpompi puhua tyttöjen jutuista
Kaikilla muilla kavereillani on sisaruksia, ja olisi niin mukavaa päästä itsekin kertomaan tyyliin miten veli opetti ajamaan mopolla jne... Mutta se nyt on mahdotonta, ei voi mitään.
Tottakai tässä ainoana lapsena olemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviä puolia on se, että (ainakin minä) tottuu olemaan yksin ja omissa oloissaan. Eikä tarvitse riidellä
(Taino, ehkä sitten riitelen tuplasti enemmän vanhempieni kanssa :lol
Eikä myöskään tarvitse jakaa mitään kenenkään muun kanssa, kuten vaikka huonetta.
Huonoja puolia on sitten ainakin se, että välillä on niin pirun yksinäistä. Ja vielä pahempaa on se, jos asuu kaukana kaikista kavereista. Joskus tuntuu, että olen hieman liiankin yksin. Minulla ei ole ollut koskaan pienenä leikkikavereita (vanhempieni lisäksi). Jos minulla olisi sisaruksia, saattaisin olla luonteeltani ihan erilainen kuin mitä olen.
Kohtalotovereita?
Jos on, niin kertokaa ihmeessä miltä ainoana lapsena oleminen tuntuu.
Mulla on kohta 15v. pikkuveli eli pääsee ripille nyt keväällä. Mä oon aina hiukan hämmästellyt sitä miten hyvin me tullaan toimeen. Joskus ollaan jaettu jopa sama huone keskenemme aina siihen asti kun täytin itse 15 mut ei me pahemmin riidelty. Ei tosin nykyöönkään, paitsi jos menen voittamaan sen PS:n lätkäpelissä.. Se ei kestä häviötä..
Yleensä me puhutaan lähes kaikesta. Eli poika- ja tyttöystäväkandidaatitkin on käyty läpi. Vois melkein sanoa et se on mun paras kaveri, vaikka huonoja puoliakin löytyy..kenestä niitä ei löytyisi..
Ei me kotona niinkään olla paljoo missään tekemisissä, koska ei paljoo jätkää näy tai sit molemmat ollaan koneillamme. Mökillä onkin sit eri juttu, koska siellä voi puhua vanhempien kuulematta.
Enää en kylläkään voi vedota siihen että oon pitempi, jos pituudesta tulee pulaa. Pikemminkin päinvastoin. Vanhempana sisaruksena olemiseen kylläkin voin vielä vedota. En sit tiedä miten oon hommani hoitanut.
Oon mä kyllä joskus toivonut isosiskoa sekä -veljeä. Mutta eipä tässä nykyisessäkään ole valittamista.
Ja vielä.. jos veljeni haluaisi laulaa (nyt siis ei ole kyse ettei se osais) saisin varmaan kuulla mun 20-vuotissynttäreillä ens vuonna kuulla Rasmuksen P.S.:n. Jotenkin on sellainen aavistus...